Mutta miltä keskus näyttää Ilmastotekojen näkökulmasta

Sveitsin Verbier valittiin vuoden hiihtokeskukseksi 2022. Minulla oli onnea käydä resortissa ja halusin samalla kurkata, miltä vuoden hiihtokeskus näyttää ympäristötekojen näkökulmasta.

Valintakriteerit maailman parhaaksi hiihtokeskukseksi olivat:

Perched on a sunny plateau at an altitude of 1,500 meters in the heart of the Swiss Alps, with its slate-roofed chalets, Verbier has carefully maintained its charm as an alpine village. This is the gateway to the 4 Vallées ski area – with nearly 100 lifts and more than 400 km of ski runs for all levels of expertise – but also a freeride paradise, a must for skiers from all over the world. Its “après-ski” is a real institution that welcomes a cosmopolitan clientele of all generations, not to mention the unforgettable nightlife. 

Awarded Switzerland’s Best Ski Resort and World’s Best Ski Resort in 2022, Verbier also offers a rich variety of sport and musical events, such as Polaris Festival for electro music and the famous Xtreme Verbier – the Grand Final welcoming the best freeriders of the world to the impressive Bec des Rosses.

Sininen yötaivas on kaunis, mutta ei tuo uutta lunta alueelle

Katso tarkemmin: https://worldskiawards.com/award/world-best-ski-resort/2022.

Verbierin kylä on kaunis kuin jouluinen piparkakkukylä, eikä vuoristomaisematkaan voisi paremmiksi muuttua.  Kaikki on hyvin hoidettua ja sopivan sveitsiläisen laadulta tuoksahtavaa olematta snobia. Alakylä koostuu pääosin taiten restauroidusti satoja vuosia vanhoista hirsitaloista. Uudempi turistien suosima yläkylä syntyi tarinan mukaan aikoinaan niin, että suvun mustille lampaille ja ”pöpeille” annettiin peltotilkut ylempää vuorenrinteeltä ”hyvinä laidunmaina”. Heidän jälkeläiset kiittävät kauniisti, sillä arvokkaimmat tontit sijaitsevat juuri yläkylässä. Alle puolen miljoonan huoneistoja, pieniäkään, ei ytimestä meinaa löytyä mistään ja jopa kymmenien miljoonien eurojen hintaisia châleita on myynnissä. Tyylikkäimmät ja kalleimmat talos esitellään luonnollisesti ilman hintaa. Alueen vauraus on silmiinpistävää, mutta se ei näy ärsyttävänä brassailuna ravintoloissa ja palveluasenteissa, ainakaan näin kauden alussa. Eli tämän osalta Verbier on ”tavallinen” Alppikylä siinä missä kaikki muutkin.

Tyyristä

Alue on siis kallis. Myös ilman vahvaa frangia. Lapin hinnat kalpenevat Verbierin hinnoilla palvelun sisällöstä riippumatta. Kahden päivän hissilippu itse Verbierin alueelle maksaa 160€, vertailuna Rukan vastaava on 89,50€ ja Levin 92€ ja Tahkolla sama lysti maksaa 84€. Totta kai hiihdettävää on aivan eri kilometrimäärät niin pituutta, leveyttä kuin vertikaaliakin, mutta kaikki nämä kilometrit vaativat lunta. Ja tästä päästäänkin itse aiheeseen.

Avauspäivän Promo: Pukeudu Joulupukiksi, saat junalipun Geneve-Verbier-Geneve 5 Sfr:lla ja ilmaisen hissilipun.

Ilman Alppien lunta ei ole koko elinkeinoa

Suurinkin vuoristokeskus tarvitsee lunta. Ja jäätiköt tarvitsevat jäätä. Ja ilman Alppien lunta ei Euroopassa ole hiihtokeskusliiketoimintaa, sillä suksitehtaat, välinevalmistajat ja koko alppilajeihin rakentuva teollisuus on vahvasti sidoksissa Alppien matkailun megaelinkeinoon. Vertailuna: Alpeilla on kaiken kaikkiaan yli 1150 hiihtokeskusta, rinnekilometrejä vajaat 27.000km joita palvelee reilut 8200 hissiä. Suomessa keskuksia löytyy 74 ja hissejä noin 300. Rahassa mitattuna Alppien liiketoiminnan koko on luonnollisesti vielä moninkertaisempaa. Suomen talvimatkailukeskukset eivät siis ole kilpailijoita Alppikeskuksille. Olemme kumppaneita. Ilman toista ei olisi toista, koska koko ala elää Keski-Euroopan kymmenien miljoonien harrastajien ajasta, ja rahasta.

Alpit tarvitsevat jäätiköitään

Kaikki me tiedämme, että jäätiköt sulavat ja lumipeitteet vähenevät. No ei muuta, kuin lumitykit laulamaan. Voi kuin olisikin näin helppoa. Lumitykit tarvitsevat valtavan määrän sähköä ja vettä. Alppien sähkö tuotetaan pääosin vesivoimasta ja lumeksi tykitettävä aine vedestä. Vesi syntyy sulavasta lumesta (ja jäätiköstä) ja sähkö siitä syntyvästä veden virtauksesta. Kun jäätiköt sulavat ja lumipeitteet ohenevat, koko yhtälö on vaarassa hajota käsiin.

Alppien ilmasto on riippuvainen paljon laajemmista tekijöistä, kuin Alppikylien omasta toiminnasta, mutta kaikki lasketaan. Tutustuin matkalla Verbierin päähissiyhtiön Televerbier SA:n ympäristöohjelmaan ja -lupauksiin. Oheisessa kuvassa kokonaisuus on kuvattu selkeästi ja ymmärrettävästi ja alla olevasta linkistä pääsee tutustumaan tarkemmin alueen ympäristöohjelmaan:

Hissiyhtiön vastuullisuuslupaus kiteytettynä

https://verbier4vallees.ch/en/about-us/environmental-impact

Nettisivuille kirjattujen asioiden lisäksi Verbier on mm. ratkaissut Rukan tyyliin ihmisten kulkemisen kylästä toiseen hissillä. Koska Verbier sijaitsee syvän laakson yläpuolella vuoren kyljessä, alakylä Le Châblen, ja sen välillä kulkee vaivalloinen serpentiinitie. Kalliin, hitaan, pelottavan linja-autokuljetuksen sijaan kylien välinen kulku on järjestetty munahissillä, joka myös jatkaa suoraan rinteille pääkabiinin keskiaseman tasolle. Samaa ratkaisua käytettiin Rukalla, kun Rukan ydin ja uusi Ruka Valley yhdistettiin hissillä ja näin saatiin alueet yhteen ilman bussien käyttöä. Hissi palvelee myös alueen asukkaita ja henkilökuntaa, sillä se pyörii aamuviidestä yömyöhään. Yhdelläkään sesonkityöntekijällä ei ole Verbierin ytimessä omalla palkalla varaa asua, vaikka Sveitsin neljän tonnin minimipalkka sinänsä aika messevältä kuulostaakin. 

Hiihtokeskuksen hissiyhtiö on merkittävä, mutta vain yksi palapelin pala kokonaisuudessa

Sähköyhtiön sertifikaatti vesivoiman käytöstä

Hissiyhtiö pystyy vaikuttamaan omaan toimintaan ilmastotyössä, mutta miten asia näkyy muualla? Hieman yllättäen lähes kaikki vaate- ja varustemyymälät, shopit ja hyvä osa hotelleista sekä ravintoloista ovat ulkomaalaisten omistamia. Mm ruotsalaisilla on iso rooli keskuksen liiketoiminnoissa, mutta löytyy sitä myös suomalainen omistaja kylän parhaan after ski-ravintolan taustalta. Miten ilmastoteot toteutuvat näiden osalta jäi minulle hämärän peittoon, koska aihe ei ollut näkyvillä käytännössä mitenkään. Hotellimme ulko-ovesta löytyi kuitenkin viereinen tarra. Tämä tarkoittaa, että hotellimme on sertifioitu alueen energiaviranomaisen toimesta ja, että se saa sähkönsä vesivoimasta. Näin tosin on ”aina” ollut, koska alueen sähkö tehdään tällä tavoin, joten mitään merkittävää muutosta ei ole energiantuotannon osalta tapahtunut.

Hotellissa sisällä ollessa veden, sähkön tai muun säästö ei näkynyt mitenkään, jos huoneen puuttumatonta ilmanvaihtoa ei ota huomioon. Alppikylien talot ovat pääosin mukavan tiiviitä ja lämpimiä, mutta ainakaan meidän hotellimme ovet, ikkunat ja silmin nähtävät rakenteet eivät kyllä esim Itävallan tai Etelä-Saksan rakennusstandardien tasolla olleet.

Verbier on alueen ja asiakkaiden vaurauden kautta asemassa, että se pystyisi halutessaan olemaan edelläkävijä myös ilmastoasioissa. Voi kuitenkin olla, että sen osalta iso trendi lähtee vyörymään Pohjolasta, Ruotsi etunenässä ja Lappi hyvin perässä peesaten. Mutta, jos muut eivät ala seuraamaan, hukka voi periä koko toimialan sillä, kuten aiemmin jo mainittu, tämän matkailuteollisuuden olemassaolo vaatii suuria Keski-Euroopan markkinoita.

Mitä tämä kaikki tulee tarkoittamaan

Oma arvioni on, että maailmalla edistykselliset hiihtokeskukset ja resortit alkavat nostamaan kokonaisvaltaisesti (kattaen alueen koko yritysverkoston) ympäristö- ja ilmastoasiat kilpailutekijöiksi. Alalle syntyy erilaisia, myös reaaliaikaisia päästö- ym mittareita, matkanjärjestäjille esim Co2-päästöjen avulla tehtyjä valintafilttereitä ja vastaavia. Näiden avulla kuluttaja voi itse alkaa vaikuttamaan valintaan. Valitaanko tuhlaavin tai kenties välinpitämätön keskus. Vai kenties sellainen, jolla on selkeät julkiset, ymmärrettävät, läpinäkyvät mittaristot sekä luotettavat ohjelmat (ilmasto-, vastuullisuus-, laatusertifikaatit).

Tiedon keräilystä automaatiolla syntyvään dataan ja ilmastoinnovaatioihin

Olemme tällä hetkellä siinä kehitysvaiheessa, että sertifikaattien määrä kasvaa ja vaarana on niiden ylitsepursuava sekamelska, joten kuluttajan ymmärrys on koetuksella. Mutta kehitys kehittyy ja pian pääsemme vaiheeseen, jossa ymmärrettävyys voittaa. Sama kehitys koskee hiihtokeskusalan toimijoita. Joku niistä tuo markkinoille automatisoidut mittaristot, joiden avulla organisaatio voi siirtyä tiedon manuaalisesti siirtelystä sen syvälliseen ymmärtämiseen ja hyödyntämiseen. Fokus saadaan siirrettyä tiedon keräilystä sen analysointiin, toiminnan kehittämiseen sekä entistä parempien ilmastotekojen luomiseen. Merkittävänä bonuksena lopputulema toimii kilpailuetuna kuluttajien suuntaan. Kuka tai ketkä tekevät tämän ensimmäisenä? Haaste on heitetty.

Ps. Kun seuraavan kerran käyt hiihtokeskuksessa, oli se missä vaan, kysypäs vierailun aikana siellä toimivilta, miten ympäristö- ja ilmastoasiat on resortin osalta hoidettu. Laitetaan niistä sitten joku päivä gallup pystyyn.