Avoin haaste matkailukeskuksille ja maamme teknologiayhtiöille!
Muutetaan Suomen matkailuresortit hiilineutraaleiksi hiilinieluiksi vuoteen 2029 mennessä. Aloitetaan muutos sillä, että selvitetään, mitä toiminta nyt syö ja miltä osin voimme jo nyt vaikuttaa toimintaan mitattavin tuloksin. Ilman faktoja ja luotettavia mittausmenetelmiä asia jää puuhastelun ja viherpesun asteelle, joten tarvitsemme dataa. Tämä onnistuu muuttamalla prosessit mahdollisimman automaattisiksi, sujuviksi digitaaliseksi jatkumoiksi. Samalla saamme toimintaamme uutta arjen johtamisen raporttitietoa. Tällaista infoa keräämme jo nyt päivittäin esim. myynneistä, katteista, varausasteista jne. Huomioidaan myös, että tämä kaikki nostaa meidän tuottavuutta, koska tarvitsemme nykyistä vähemmän ihmisen aikaa siirtelemään tietoa paikasta toiseen. Käytetään meidän rajallinen aika ajatteluun, ei tylsien rutiinien pyörittelyyn. Useampi kärpänen yhdellä iskulla.
Kuluttajien tietoisuus kasvaa päivä päivältä ja ne toimijat, jotka eivät halua asiasta puhua, voivat olla lopun alun alla. Selkeä todiste tästä on mm Booking.com:n kuluttajakysely (lisää infoa Materiaalit-sivun esityksessä), jossa jo viime syksynä neljäsosa kuluttajista olisi käyttänyt matkakohdevalinnassaan vastuullisuusfiltteriä, jos sellainen olisi käytössä. Ja uskomme, että huomattavasti suurempi osa kuluttajista käyttäisi sellaista päätöksenteon osana, jos siis filtteri olisi käytössä. Vähän ajan kuluttua näitä varmasti on. Ne, jotka lähtevät ajoissa mukaan, pärjäävät. Ne, jotka eivät, voivat tippua pois koko kelkasta. Edelllisen lisäksi mys matkailusektorin rahoittajat, kuten pankit, vaativat investointipäätösten tueksi nykyään luotettavat vastuullisuussuunnitelmat. Tästä on alan eräillä investointeja suunnittelevilla konkareilla ikäviä kokemuksia. ”Palaatteko asiaan, kun olette hoitaneet vastuullisuussuunniltelmat uskottavaan kuntoon.”
Yksi alamme haaste on, että taustalla toimivat teknologiayhtiöt ovat laajempaa matkailutoimintaa harjoittavien operaatioiden näkökulmasta pahasti siiloutuneita. Näin tieto jää hajalleen ja sen hyödyntäminen vaatii erilaisia käsipelin ylläpidetty exeleita ja vastaavia. Ei kukaan jaksa tai halua käyttää tällaiseen ei-tuottavaan aikaa, varsinkaan tilanteessa, jossa siitä raportointi vaatii toisen manuaalisen jumpan. Saanen väitteestäni palautetta alamme järjestelmätoimittajilta, mutta sanomani on myös suora siteeraus erään alamme nimekkään toimitusjohtajan suusta sillä muutoksella, että jätin ärräpäät pois lainauksesta. Ja tietenkin samalla haastan teidät mukaan urakkaan hyvät järjestelmä- ja ratkaisukumppanimme.
Tekoäly, tiedon hyödyntämisen automatisointi ja näin monien perusprosessiemme digitalisointi ja tehostaminen ei vaadi jättämäisiä investointeja eikä edes välttämättä uusia järjestelmiä. Se vaatii enemmän tahtoa, kykyä määrittää ja piirtää prosessimme sekä digivirtoja ymmärtäviä kumppaneita rinnallemme. Ratkaisujen toimittajan ei tarvitse olla matkailusektorin osaaja, meidän tehtävä on piirtää toiminta auki heille. Heitän siis kutsuhuudon eri digi-automaatiotoimijoille: Huhuu digiautomatisoijat! Edustamme yhtä maailman suurinta toimialaa. Kiinnostaisiko?! Piirretään siis prosessit auki, mietitään ne osin uusiksi ja kytketään ne digiin. Sitten annetaan koneiden puksuttaa meille jatkuvalla syötöllä dataa, jolla avulla kehitämme ilmastokestäviä konsepteja ja palveluita, kerromme niistä avoimesti ja mahdollisimman reaaliajassa sekä samalla kannamme vastuumme ilmastotalkoista. Ja, jos emme tätä tee, pelkää pahoin, että me olemme ensimmäisinä täällä pussin perällä kokemassa nahoissamme kuluttajien, investoreiden ja yhteistyökumppaneiden ostokäyttäytymisen muutoksen, kun vastuullisuusmittarit ovat muuttuneet osaksi normaalia kaupallista valintaa matkailun parissa.
Jos otamme haasteen vastaan ja reagoimme ripeästi, saatamme tehdä Suomen matkailuun uuden kilpailuedun, vanhojen hyvien ja aikaa kestävien kilpailuetujemme kylkeen.