Mutta miten tehdä se kannattavasti?

Osa 1/30: Elämyksen määrittäminen

Nelissäkymmenissä oleva nainen ilmoittaa: ”Minua on sitten turha yrittää viedä minnekään korkealle, kyllähän sinä minun korkeanpaikankammoni tiedät!” Tavalla tai toisella, eli käytännössä hämäämällä ja ajatuksia muualle viemällä saan Pirkon ylös talon vintille ja sieltä ulos katolle. Ulkona on kuulas talvipäivä, pikkupakkanen ja tuuli purevat piristävästi kasvoja. Kaksi hyvin rauhallisesti käyttäytyvää urheilullista nuorta miestä alkavat kertoa katolle saapuneelle ryhmälle, kuinka siellä odottavat varusteet kiinnitetään, miten paljon köyden yksi jänne kantaa ja miten monesta jänteestä tämä pinnalta suojattu köysi koostuu. On yllätyksen vuoro.

Ryhmälle on selvinnyt, että kyseessä oleva näytös koostuu siitä, miten he itse sen toteuttavat. Pikkuhiljaa valjaita on puettu, kypärät laitettu päähän ja ryhmää luotsaavat miehet käyvät osallistujat läpi yksitellen. He kertovat asiantuntevasti, jopa kuivakkaan asiallisesti faktoja varusteista, niiden rakenteesta ja näyttävät ja viimeistelevät niiden kiinnitykset. Jännitys alkaa kohota. Pulssit kiihtyvät, kun osallistujat todellakin tajuavat, että heidän pitää kohdata itsesuojeluvaiston rajat ja ylittää ne. Myöhäistä. Nyt on jo myöhäistä alkaa miettimään, menenkö vai enkö mene. Ensimmäiset ovat jo seitsemän kerrosta alempana ja kiljuvat riemusta. Ylhäällä olevien päässä pyörii faktoja varusteista, ohjaajien neuvoja ja sekavia ajatuksia, jotka ajan mittaan muuttuisivat peloksi, mutta pelko ei ennätä kunnolla paikalle, koska kaikki tuli täytenä yllätyksenä. Katselen Pirkkoa ja mietin, onkohan liian myöhäistä. Olisikohan pitänyt saada hänet ensimmäisten joukkoon. Pirkko asettuu seuraavaksi vuoroon, mutisee ja voimasanailee itsekseen. Hän ylittää tuon maagisen rajan, jossa järki sanoo ”älä mene!”, mutta kaikesta huolimatta luottamus toiseen ihmiseen ja varusteisiin vie voiton. Pirkon elämä on siirtynyt narun varaan. Ensimmäiset hatarat askeleet, kuin pikkuvauvalla kävelyä opetellessa, ja IHME on tapahtunut, Pirkko villiintyy ja alkaa kiljumaan riemusta ja pomppimaan seinällä kuin ikänsä treenannut abseilaaja. Huuto kaikuu pitkin kaupungin kortteleita. Seuraava siirtyy vuoroon, mutta hetken päästä kuuluu kolinaa ja kopinaa vintille tuovasta rappukäytävästä. Näen siellä ystäväni, joka pelkää korkeita paikkoja hysteerisyyteen asti. Olen kerran kirjaimellisesi kantanut hänet vuorelta alas Alpeilla. Vuorelta, jolta vietteli leppoinen sininen rinne kohti kylää auringon paistaessa, lasten laskiessa lauleskellen ryhmämme ohi. Kyllä, tämä samainen nainen juoksee rymisten katolle ja pomppii kuin pikkulapsi huutaen: ”Tahdon uudelleen, tahdon uudelleen!”.

Ryhmä oli saapunut erään kaupunkihotellin B2B-esittelytilaisuuteen. Heidän odotuksen olivat olleet hotellihuoneiden näkemisessä ja kalvosulkeissa, sekä kenties myös ruoassa ja juomassa. Vielä tunti katolta sisätiloihin siirtymisen jälkeen ryhmä oli ällikällä lyöty pulssien säilyessä pitkään normaalin yläpuolella. Pulssi sykki jotakin, jota itse kunkin oli vaikea siinä tilanteessa tunnistaa. Siihen liittyi jännitystä, valloittamisen riemua, yllätyksellisyyttä sekä sekavia ja samalla positiivisia tuntemuksia tapahtuneesta.

Voisin kutsua edellistä elämykseksi.

Esimerkki on ikivanha, mutta se ei ole vanhentunut. Elämyksellisyys ei ole pikamuotia, joka katoaa kertakokemuksen jälkeen. Useat meistä ovat valmiita kokemaan samantyyppisen elämyksen kerta toisensa jälkeen. Kenties vähän korkeammalle, enemmän temppuillen, tai sitten vain samaa totuttua kaavaa noudattaen.

Tämän pienen intron myötä toivotan sinut tervetulleeksi yhteiselle matkalle tutkimaan elämysliiketoiminnan synnyttämistä, kehittämistä ja harjoittamista. Ja matkalle siitä, kuinka se tehdään kannattavasti.

Olen kirjoittanut kannattavasta elämysten myynnistä kirjan. Itse asiassa olen kirjoittanut sen kaksi kertaa. Kummallakaan kerralla kirjaa ei olla julkaistu, koska en ole saanut sitä valmiiksi. Vaikka alan perusperiaatteet ovat säilyneet ennallaan aina kestikievariajoilta saakka, maailma ja siten alamme muuttuu jatkuvasti. Kurkkasin kirjan sisältöä tässä talven aikana ja totesin, että parasta-ennen-päivä on elämyksen perusajatuksen pysyvyydestä huolimatta liian monelta osin mennyt ohi. Toteutukoon sama asia nyt näiden blogien ja ladattavien kirjanosien kautta.

Saa osallistua, opponoida ja kopioida ajatuksia parannettaviksi 😊.